KANSANLÄÄKINNÄN HOITOMENETELMÄT

Hernesniemi jakaa kansanparannuksen hoitomenetelmät käytetyn hoitolaitteen ja/tai annetun lääkkeen mukaan seuraavasti:
1. Ihon läpitunkevat eli invasiiviset menelmät
2. Ei-invasiiviset menetelmät

Käytetyllä instrumentilla saattoi olla myös henkilöitynyt tehtävä; esineen koettiin  suorittaneen parantamistyön parantajan sijasta. Esim. maya-intiaanien "fortuna" eli pieni luunkappale, näyttää parantajalle vian sijainnin potilaassa. Toisaalta, instrumentteja ei käytetty läheskään aina. Esim. verenpysäytys (pysäytys- eli. sulkusanat) ja kaukoparannus.

SAUNA PARANNUSPAIKKANA

Suomalaisessa kansanperinteessä ja kansanparannuksessa sauna on aina ollut erittäin keskeisellä paikalla. Sanna on ollut suomalaisten kylpy ja kylpylä kautta aikojen. Turhaan saunaa ei ole sanottu köyhän miehen lasaretiksi ja apteekiksi. Sen lämmössä on rentoutettu lihakset ja virkistetty mieltä.

Varsinaiset vesihoidot eivät kuuluneet perinteisiin suomalaisiin hoitomuotoihin, vaan ne ovat pääasiassa tällä vuosisadalla levinneet maahamme muualta Euroopasta. Kun saunaa lämmitettiin parannustarkoituksiin, se lämmitettiin ukkosen kaatamilla puilla, jolloin siitä tuli erittäin tehokas. Myös pihlajapuulla lämmitetystä saunasta tuli erittäin tehokas parannusvoima. Parantavana vihtana käytettiin leppävihtaa eikä tavanomaista koivuvihtaa.

Kipeää kohtaa vihdottiin aina ylhäältä alaspäin, jolloin vaiva kulkeutui pois kehosta. Jos vihtominen aloitettiin jaloista, uskottiin, että vaiva painui syvemmälle kehoon. Kipeää kohtaa piti saunassa painella koivun tai lepän lehdillä. Myös kiuaskivellä tai määrätystä kohdasta saunan lattialta otetulla maalla on ollut parantavaa vaikutusta.

Kaikenlaisiin kolotuksiin ja särkyihin saunan lämpö teki hyvää. Löylyn vaikutusta voitiin vielä lisätä erilaisilla ulkoisilla tai sisäisesti otetuilla rohdoilla kuten viinalla ja tervalla:
tällöin mm. vilustumissairaudet, yskä ja kuumekin saivat kyytiä. Jos kuitenkin ruumiissa oli avohaava tai loukkaantunut silmä, niin tällöin ei löylynvihojen pelossa saunaa suositeltu.

Parantajan perinteinen parannuspaikka oli sauna. Uskottiinhan siellä myöskin yliluonnollisten voimien sekä henkien asustavan. Sauna oli pyhä ia kunnioitettu paikka, jota koski monet käyttäytymissäännöt. Saunassa ei sopinut pitää kovaa meteliä, ettei saunanhaltija suuttuisi.

SAIRAUKSIEN JA ONNETTOMUUKSIEN ENNALTAEHKÄISY

Sairauksien sekä onnettomuuksien ennaltaehkäisy erilaisin varo- ja suojautumiskeinoin kuului niinikään kansanparantajien parannustoimintaan. Sairauksilta ja onnettomuuksilta voitiin suojautua rauta- ja teräesineillä. Jos niitä kantoi mukanaan ja säilytti nukkuessaan tyynynsä alla, näillä voitiin erityisesti estää ja ehkäistä painajaisia ja noidannuolta. Myös suojamerkeillä, kuten viiskannalla ja Hannunvaakunalla, oli suojaava merkitys talolle ja sen asukkaille pahoja voimia vastaan. Luonnonhenkien ja haltijoiden lepyttämiseen sekä hyvittämiseen käytettiin uhriaineina usein kultaa, hopeaa, suolaa, jyviä ja jauhoja.

Edellä on kerrottu pääasiassa sellaisista parannusmenetelmistä ja -tavoista, joihin liittyy jotain taianomaista, yliluonnollisia käsityksiä tai toimintoja. Kuitenkin kansanparannus pitää sisällään runsaasti erilaisia mekaanisia hoitotapoja kuten hieromista, kuppaamista, verenlaskua, jäsenten sitomista ja jäsenten korjaamista eli paikalleen panoa, jolloin sijoiltaan mennyt jäsen laitettiin takaisin tilaansa. Myös kansanomaisilla rohdoilla, voiteilla sekä Lauteilla oli vankka asemansa perinteisessä parannustoiminnassa. Tosin näihinkin parannustapoihin usein liittyi taianomaisia loitsuja ja menoja. Kovin jyrkkää rajaa ei taianomaisten ja luonnollisten parannuskeinojen välille voi vetää.