KANSANPARANNUS SAIRAUKSISSA

Viime vuosisadan alussa maassamme oli vain parikymmentä lääkäriä. Kunnanlääkärijärjestelmää ei ollut ja piirilääkäreitä oli muutama. Lääkäripula ja pitkät matkat nk. lääkärikaupunkeihin takasivat kansanparannuksen säilymisen. Sairaat ja vammautuneet hoidettiin kansan omin keinoin ja voimin.

Parhaat parantajat saivat aikaan nk. ihmeparannuksia, joita nykyaikainen lääketiede ei ole pystynyt selittämään tai tekemään. Usein tavallinen kansa vierasti koulutettua lääkäriä, joten kansanparannukseen turvautuminen oli luonnollista ja pakon sanelemaa - ei vaihtoehtoista, kuten tänä päivänä.

Kansanlääkintää ja kansanparannusta kuvaavat suuresti samat tekijät eri puolilla maapalloa. Kansanlääkintää harjoittavat asuvat yleensä seuduilla, jossa virallisen terveydenhuollon palveluita on tai on ollut vähän - tai palveluita ei jostain syystä haluta käyttää. Tänä päivänä kansanlääkintä on levinnyt kaikkiin suuriin taajamiin.

Rinnasteisia erikoisaloja ja hoitomenetelmiä voi tavata eri puolilla maapalloa. Esimerkiksi jäsenkorjausta esiintyy Amerikassa, maya-intiaanien keskuudessa, Englannissa ja Ruotsissa Suomen lisäksi. Tiettyjen sairauksien yleisyys jollakin seudulla näyttää luonnonlakien mukaan herättävän tietyn erikoisalan tai hoitotapojen kehittyneisyyden tällaiselle alueelle.

Suomalaisia kansanparantajia