KANSANPARANTAJA                                                                 Suomalaisia kansanparantajia 

Kansanparantaja on aina joko oppinut taikka saanut tietonsa joltakin vanhemmalta parantajalta ja taitajana tai sitten hän on opetellut taitonsa itse. Tapio Koponen määrittelee kansanparantajan henkilöksi, joka kansan keskuudessa joko perimiensä tai itse oppimiensa keinojen ja usein vaistonvaraisten menetelmien avulla harjoittaa parannustoimintaa.

Kansanparantajan taito periytyi yleensä samassa suvussa siten, että vanhempi parantava opetti tietonsa ja taitonsa valitsemalleen seuraajalle. Useimmiten parannustaidon omaava äiti tai isä opetti taitonsa jollekin lapsistaan. Näin parannustaito siirtyi seuraavalle sukupolvelle. Parantajan taidot saatettiin siirtää muullekin, esim. lähisukulaiselle tai muulle parantajan sopivaksi katsomalle henkilölle. Tällöin oppi voitiin ostaa esim. viinaryypyllä tai palkattomalla palvelulla.

Parantajaksi ei ryhdytty eikä taitoja opetettu ellei parantajaksi aikovan luonteenominaisuuksiin kuulunut halu auttaa lähimmäistään. Se oli kaiken parannuksen opetustoiminnan lähtökohtana.

Rehellisten ja asiansa omaavien kansanparantajien rinnalla ja jalanjäljissä on kautta aikojen kulkenut ns. puoskareita ja huijareita, joiden ainoana tarkoituksena on käyttää hyväkseen sairaan ihmisen herkkäuskoisuutta ja sairauden aiheuttamaa hätätilaa. Puoskarien parannustaidot ovat olleet yleensä täysin olemattomia.

Kansanparantajan ja puoskarin ero on siinä, että puoskari ei välitä lainkaan potilaastaan ja hänelle on yhdentekevää kuinka potilaalle käy, kunhan hän vain hyötyy potilaastaan taloudellisesti mahdollisimman paljon. Siksi onkin erityisen tärkeää, ettei rehellisesti toimivia ja taitavia kansanparantajia sekoiteta näihin moraaliltaan täysin ala-arvoisiin puoskareihin. Oikeilla kansanparantajilla on aina ollut korkea moraali ja erittäin suuri vastuuntunto potilaistaan ja työstään.

Parantajan arvostus ei aina riippunut hänen kyvyistään parantajana, vaan hänen muusta asemastaan yhteisössä. Elämäntavoiltaan rehti ja kunnollinen oli arvostetumpi kuin juoppo maankiertäjä. Kuuluisille ja mahtaville parantajille sallittiin pieniä omituisuuksia ja paheitakin. Oman kylän parantajia ei arvostettu samoin kuin kauempana asuvia toisten pitäjien parantajia, joiden maine oli kiirinyt kauas oman pitäjän rajojen ulkopuolelle.

Parantajien joukossa oli sekä kiertäviä ammattilaisia, että niitä, jotka tekivät parannustyötä muun työnsä ohella. Heissä oli talollisia, renkejä, kyläseppiä, kulkukauppiaita, räätäleitä, suutareita, pyykkäreitä jne. Parantajat eivät ole koskaan pyytäneet mitään suuria palkkioita palveluksistaan. Usein heille riitti, kun saivat talosta yösijan ja ruokaa. Tavallisesti kuitenkin heille annettiin tuntuvampaakin korvausta, kuten rahaa, kangasta, ruokaa jne.

Parantajienkin keskuudessa oli ja on edelleenkin erilaisia spesialisteja aivan kuten lääketieteenkin piirissä on tänä päivänä. Oli kuppareita, hierojia, niksauttelijoita eli jäsenkorjaajia, rohdoilla ja yrteillä parantavia verenseisauttajia jne.

Parantajat jakautuvat

Kansanparannuksen tutkija Olavi Räsänen jakaa kansanparantajat seuraaviin ryhmiin:
ekstaatikot, verbalistit, herbalistit ja teknikot.

Ekstaatikot
olivat hurmoshenkisiä tietäjiä, shamaaneja
parantamisaktissa tietäjän tietoisuuden tilan muutoksilla oli ratkaiseva osuus
tietäjä vaipui parantamisaktin aikana usein transsiin

Verbalistit
olivat sanalla parantajia
heidän parannusvoimansa oli sanoissa ja loitsuissa
mm. verenseisauttajat olivat verbalisteja

Herbalistit
eli rohdoilla ja yrteillä parantajat, jotka
uskoivat rohtojensa parantavaan voimaan
heidän parantamiseensa liittyi yleensä myös maagisia, taianomaisia menoja, mm. loitsuja.

Teknikot
paransivat käsillään
tämän ryhmän parantavat eivät käyttäneet loitsuja eivätkä taikoja, vaan he luottivat oppimaansa tekniikkaan
heitä olivat mm. hierojat, kupparit ja niksauttajat

Käytännössä parantajatyypit eivät esiintyneet puhtaina, vaan parantavat omaksuivat piirteitä ja menettelytapoja useammistakin eri ryhmistä.

Kuuluisia parantajia

Entisaikojen kuuluisista kansanparantajista kulki kansan suussa paljon värikkäitä tarinoita. Toiset heistä olivatkin varsinaisia tietäjiä ja poppamiehiä ja toimivat vielä 1960-luvulla. Monilla heistä oli myös yliluonnollisia kykyjä. Tällaisia yliluonnollisia parantavan kykyjä oli mm. Kyyrän Jussilla eli Juho Kyyrällä, Heikki Hurstisella, Pekka Tuovisella, Hätämaan tietäjällä eli Juho Luomajoella.

Kuuluisia rohdoilla parantajia olivat Tyrvään Manta eli Amanda Jokinen ja hänen tyttärensä Hulda Jokinen ja Aleksanteri Viinikainen eli Määrämäen Santeri. Tämä parantamistyö perustui pelkästään vankkaan kokemusperäiseen tietoon.

Suomalaisia kansanparantajia